Joulukalenteri 2013: 1. luukku

Ihanaa, joulu tulla jollottaa :)
Yritin syksyllä markkinoida pojille lego- ja suklaakalentereita, huonolla menestyksellä. Kiireisen syksyn keskellä ei tuntunut olevan aikaa yhtään mihinkään käsitöihin eikä edes askarteluihin.
24 peräkkäistä päivää askartelua, leivontaa ja muuta kotoilua kuulosti mahdottomuudelta, turhilta lupauksilta, pettymyksiltä. "Miks myö ei äiti askarrella, vaikka kalenterissa niin luvattiin?"
Sitten tajusin, että nyt on tartuttava hetkeen. Yhdessä tekemisen ilo saattaa olla hetkellistä, siitä on nautittava nyt. Murkuilta on ehkä turha kysellä piparinpaistoapua. Ja jos toisin käy, sekään ei ole huono asia.
Eli meillä on kotoilujoulukalenteri, edellisvuosien tapaan. Inhoan tuota kotoilu-sanaa, mutta tässä kohti se tiivistää kaiken oleellisen. Kuvaaminen ja raportoinnit eivät ole pääosassa, mutta lupaan huikkailla aina välillä tännekin jotakin. Ulkoasu on sama kuin ennenkin.
Ensimmäisestä pussukasta löytyi jouluasetelmatarvikkeita ja työhuoneesta lisää. Pojat valmistivat jouluiset minimaailmat omiin huoneisiinsa. Lisäksi sovittiin, että ne annetaan opettajille joululahjaksi.
Joululaulujen soidessa Lauri totesi, että "Äiti, tää on paras kalenteritehtävä ikinä", yöunien karsiminen ennen joulukuun alkua on siis todellakin kannattanut.

Yllärivaparit = luksusta!

Eipä tarvinnut odotella viikonloppuun, jippii! Yllättävät vapaatunnit keskellä kiireistä viikkoa tuntuvat ylellisyydeltä. Ja silloin tämä tyttö suhuuttelee maalia, maalikerrosten kuivuessa neuloo, katsoo strömssöt tallennuksesta ja nostaa jalat sohvan selkänojalle.

Laatikonraatoprojekti on nyt tässä vaiheessa:

Inspis on tainnut taas löytyä... :) Vaan mistä aika tekemiseen?

Olis niin paljon kivaa tekemistä :) Monta keskeneräistä käsityötä, joululahjaa, joulukalenterin suunnittelua ja vaikkasta mitä. Mutta ei tunnu aika riittävän nyt taas oikein mihinkään. Pidän kynsin hampain kiinni arki-iltojen urheiluharrastuksista, joista jouduin olemaan viikkokausia poissa poskiontelotulehdusten ja sitkeän flunssan takia. Eli niistä en karsi. Odottelen siis perjantaita jo heti tälleen maanantaina. Projektina ovat nämä kaksi korin raatoa, joiden varalle minulla on selvät suunnitelmat...

Toilettilaukku pyörän sisuskumista

Ompelin perjantaina kumia :) Juu-u, polkupyörän sisuskumia. Näin joku viikko sitten käsityömessuilla sisuskumista ommeltuja pussukoita, joiden ompelujälki ja kaavoitus (+hinta) eivät miellyttäneet, mutta idea sitäkin enemmän. Arvelinpa siis ite tehhä paremmin.

Jotta ompelujälki olisi kässänopen kriittisen seulan läpäisevää, panostin kunnolliseen, uuteen nahkaneulaan (oli muuten ainoa ostettu juttu tässä lahjassa). Ompelulankana kokeilin vahvaa tikkauslankaa, mutta tavallinen vei voiton. Käsityömessujen pussukka oli vain kahdesta läpäreestä yhteen ommeltu ja yhteen saumaan oli laitettu vetoketju. Omaan versioon halusin enemmän kolmiulotteisuutta ja tilaa purnukoille. Toisaalta ulkomitat piti saada järkeviksi, 25x40 cm on ihan liian iso tähän tarkoitukseen.

Dermosilin mainoksesta bongasin pyramidin muotoisen keinonahkameikkilaukun, ja kun aikani tuota kuvaa tuijottelin, hokasin miten voisin tehdä samanmoisen, turhia moninkertaisia saumoja vältellen. Piirtelin kaavan pyramidille jonka pohjaneliön sivu oli 20 cm ja sivukolmion korkeus 20 cm.

Ja materiaalinhan pitää olla käytettyä, uutta jos ostaa, niin on sama ostaa jo valmis toilettilaukku. Marssin paikalliseen huoltoliikkeeseen ja setä etsi minulle pari joutavaa kumia. Eli hintakin miellytti. Mummon jemmoista löytyi sopiva metalliketju ja kangaskaapista samansinistä sydänkangasta.

Tunteroinen siinä vierähti, kun putsailin, leikkelin, ompelin kumit tasoksi, leikkelin kaavan mukaisesti sekä ompelin. Vaikeinta oli odotella kaksi päivää, että pääsin lahjan ojentamaan :)

Ja on muuten miehekäs! Uniikki! Mutta sisältä pehmeä ;)

Siivouskomero

Tukka putkella mennään edelleen. Työtilanne saattaa ensi viikosta lähtien hiukan helpottaa, tai sitten ei. Voipi olla, että käy aivan päinvastoin. Iltoihin jäävä opetuksen suunnittelu vähenee joka tapauksessa. Kiireestä ja kiitämisestä on kärsinyt myös tämä huusholli. Viikkosiivous on väkisinkin muuttunut kerran kahdessa viikossa -siivoukseksi ja välillä harvemminkin. Siivous tarkottaa siis sitä, että imuroidaan, luututaan, viedään tekstiilit pihalle ja pyyhitään pölyt. Imurointi silloin tälllöin ei ole siivoamista ;) Ruotuun palatakseni motivoin itseäni järkkäämällä meille kunnon siivouskomeron. Edellisessä rempassa purettiin työhuoneen paikalta kiinteitä komeroita, yksi niistä oli siivouskomero. Pari vuotta siivouskamat ovat ajelehtineet paikasta toiseen ja jossain vaiheessa ne päätyivät varaston etummaiseen nurkkaan. Epäkäytännöllistä.

Toinen seikka, joka auttoi siivouskomeron "synnyttämisessä" oli, kun huomasin muistaakseni keväällä, että metrin korkuinen jääkaappi ei enää riitä meille syömäreille. Viikon ruokaostokset, edes ne salaattitarpeet, eivät mahdu kaappiin. Sain isi-ihmisen vakuutettua siitä, että meillä todellakin tarvitaan iso jääkaappi ja siihen vierelle pakastin. Ja tuumasta toimeen: Jääkaappipakastin suuntasi ukin ja mummin mökille, keittiön säilytyspenkki muutti eteisen puolelle ja uudet, isot jääkaappi ja pakastin saapuivat keittiöön. Entisen jääkaapin paikalle jäi sopiva paikka siivouskomerolle.

Mietiskelin, jotta sinne olisi saatava hylly. Ei koko kaapin syvyinen, koska perukoille kerääntyy ties mitä. Iskän lato on ehtymätön aarrevarasto ja siellä seikkailin etsimässä sopivaa hyllyä. Pimeimmästä nurkasta löysin Veikko-ukin tekemän perunalaatikon, johon tein harmaantuneesta laudasta välihyllyn. Kotona pesin laatikon ja kuivattelin hyvin. 

Kaapin takaseinä oli käsittelemätöntä lastulevyä. Koitin kaunistaa sitä tapetoimalla sen Maaria Wirkkalan Enkeli-tapetilla. Tapetin kuivuttua kiinnitin laatikon kannakkeineen seinälle. Mattopiiskalle laitoin edellisen asukkaan rouhean metallilevynaulakon. Ovi tarvii vielä hankkia, vai jättäiskö ovettomaksi, kun tuo tausta on niin nätti :) T:lle kiitos tapettilahjoituksesta!

Seuraavaksi täytän kaapin uusilla siivousaineilla, joita innostuin ostamaan kutsuilta. Kaikki motivointikeinot on siis käytössä... Milloin näkyy tulos?

Lämpimiä ajatuksia

Blogi elää hiljaiseloa. Syynä on ennen kokemattoman työteliäs syksy. Työn vastapainoksi on kuitenkin oltava jokin ihana käsityö, jonka pariin pakenen nollaamaan fysiikan ja kemian parissa pyörivät ajatukset. Yhtenä "pakokeinona" minulla oli tilkkupeitto, jota tein virkavapaalla olevalle työkaverille.
Ajatus peitosta tuli jo kesällä. Kun sitten sain yllytettyä peiton tekoon avuksi hänen valvontaluokkansa, suunnitelma oli paketissa. Oppilaat väsäsivät tilkuille omia toivotuksiaan ja ajatuksiaan ihailtavalla omistautumisella. Kokosin tilkkujen ympärille herkän taustan ja ompelin täkin kasaan. Peiton tikkaus käsin antoi minulle monta tilaisuutta nollata koulutyön parissa pyörivät ajatukset. Nyt peitto on viimein valmis, juuri ja juuri ajoissa. Vein sen hämärän turvin postilaatikkoon ja toivon saajan kokevan yllätyksestä samaa lämpöä, mitä oppilaiden kanssa keskustellessa olen ollut havaitsevinani.
Mutta nyt tarvitsen uuden nollaustyön... Suunnitelmissa on pinkkiä ja tummanharmaata mummin ja ukin olkkariin. Sopivien kankaiden hamstraus on jo alkanut ;)

Elä tule paha kakku...

Aika paljon voi leivonnassa ja ruuanlaitossa soveltaa, vaan välillä tulee SE raja vastaan. Tiedän, että banaanikakkuun voi laittaa kermaviilin tai kerman tilalle creme fraichea, mutta ei rahkaa :/ Tulee kyllä runsaasti kuohuvaa taikinaa, joka luhistuu uunissa ja lopputulos on taikinamöhnää, yäk.

Ja pannarin rasvaa on turha mennä terveellisyyden nimissä vähentämään, eikä samalla kannata vaihtaa valkeita jauhoja kuituisempiin... Lopputulosta ei syö edes makuaistiton Antti.