Onnistumisen elämyksiä!

Luulin jo tappaneeni tämän miniruusun, jonka ostin keväällä äitienpäivän tienoilla mökille. Kuivatin heti alkuun siitä kaikki nuput, sitten koitin homehduttaa sen. Myös kirvat herkuttelivat ruusullani keskikesällä.
Alkuviikkojen karaistumiskoulutuksen jälkeen toin sen tänne kotiin ja istutin parveruukkuun yrttien viereen keittiön ikkunalle. Kesän ajan kukka oli hunningolla laiskan kastelijan takia, mutta nyt se on kasvattanut paljon uusia lehtiä ja kolme uutta kukkaa.

Ja kyllä se lehmänlanta on ihmeainetta :) Ei ole enää mikään miniruusu! Onko vihjeitä, miten saisin tuon ruusun säilymään talven yli ensi kevääseen?

Työhuoneen sohvan päällinen

Tulevaisuuden työhuone on myös vierashuone. Haaveilen ostavani sinne metallisen levitettävän sohvan, jossa yövieraiden on hyvä nukkua. Patjalle olen suunnitellut päällistä äidin ja mummon virkkaamasta päiväpeitosta, joka ei ole oikein löytänyt paikkaansa. Ja nykysänkyihin se on liian pieni. Ajattelin leikata päiväpeitosta sopivan palan, kirkastaa sen puhtaamman valkoiseksi ja ommella taustalle seiniin sopivan harmaan/beigen lakanakankaan. Nyt joku kauhistuu ja jeesustelee, että elä nyt mene leikkaamaan... Ei hätää: Leikkaamisen jälkeen virkkaan uudet päättelykerrokset niihin peiton osiin, jotka joudun leikkaamaan. Ja jos vaihtoehtona on säilyttää päiväpeittoa varaston laatikossa, josta sitä ihailee vain varaston siivouksen yhteydessä, niin väittäisin leikkaamisen ja värjäämisen olevan oikeutettua. Äiti sanoi, että tee mitä lystäät, hyvä jos käyttöä keksit. Ja miehän keksin :)
Ensimmäiseksi päätin kuitenkin virkata peiton kahteen kulmaan vielä lisäpalat, jotta saan peitosta hyödynnettyä reunarivitkin. Voi miten ihanaa on virkata pitkästä aikaa! Ja erityisen ihanaa on, että kädessä säilyy tunto!

Ideaikkuna

Jotkut ideat muhivat päässä vuosia, jotkut on toteutettava siltä istumalta. Tästä ilmoitustaulurojektista en ole varma, jotta kumpaako lajia se oli. Suunnitelmissa oli väsätä jonkinlainen muistitaulu työhuoneen seinälle vanhaa ikkunaa hyödyntäen.
Näin jossakin blogissa kangaspäällysteisen styroksilevyn, johon oli vielä viritelty nauhoja ristiin rastiin. Hyvä idea, mutta ei miun makuun. Jotain simppelimpää olin vailla.
Illalla se muhinut (?) idea sitten vaati saada tulla toteutetuksi. Äitiä piti häiriköidä tekstiviesteillä vielä kymmeneltä illalla, jotta otatko vanhoja korkkitauluja mukaan,

kun seuraavan kerran tulet käymään.
Muistin, että kouluaikaiset korkkitaulut on säilötty jonnekin jemmaan juuri tämmöisiä päiviä varten ;) Äiti toi taulut tullessaan tänään ja mie irrottelin niistä puukehykset pois. Sahasin siivut reunasta pois ja liimasin vanhaan ikkunanpokaan. Muuttokuormassa on jossakin puupäisiä karttaneuloja, joita alitajuisesti suunnittelin tähän "ideaikkunaan". Tulevat varmaankin vastaan, kunhan tavaroiden purkaminen laatikoista tulee ajankohtaiseksi.
Se, joka haluaa päällystää korkkilevyn tapetilla tai kankaalla, voi sen tehdä. Tai ikkunan voisi maalatakin.
Minä pidän sen säänpieksemästä harmaudesta.
E-sedälle kiitos ikkunanpokasta!

Ovi työhuoneeseen

Työhuoneeseen pääsee nyt oikean, lopullisen oven kautta :) Tuolla samaisella seinällä oli siis ensimmäisessä kuvassa näkyvät kaksi vanhaa, kapeaa ovea (joista ryntävän ja harteikkaan oli kuljettava poikittain). Oikeanpuoleinen ovista johti siivouskomeroon, jonka purin pois alkukesästä. Vasemmalla oleva avautui entiseen työhuoneeseen eli putkaan. Näiden ovien välissä on nyt se oikea ovi, josta uuteen ihanaan työhuoneeseen kuljetaan. Tuo ikkunallinen ovi on alunperin keittiön ja eteisen välinen ovi, jota emme ole ikinä käyttäneet.
Osa seinistä on nyt levytetty, joten maalaus- ja tapetointiurakka lähenee. Ja lattialaminaattia pitäisi lähteä ostamaan. En ole koskaan aiemmin laminaatteihin perehtynyt, eli vinkkejä otetaan ilolla vastaan! Mitä merkkiä tai laatua kannattaisi ostaa? Mitä ei? Kokemuksia? Mistähän Joensuun liikkeestä sitä kannattaisi lähteä ostamaan? Vai peräti täältä kotikaupungista?

Juhuuuu!

Näinköhän tulee ensi yönä uni silmään, kun olen niin intoa täynnä: Työhuoneremontti saa jatkoa huomenna! Tästä edistysaskeleesta riemastuneena sain sudittua työhuoneen suurimman työpöydän kuultovalkeaksi. Jalkoihin vielä yksi tasoittava maalikerros ja sitten saa luvan kelevata. Melko peittävä tuo valkoinen loppujen lopuksi on, mutta keltaisuus meinasi kuultaa läpi ohuemmalla maalilla maalatessa. Pöytätaso ja jalat ovat siis kellastunutta luonnonväristä Lundiaa. Ostin ne muutama vuosi sitten, siihen aikaan kun lastenhuoneita ei vielä tarvittu. Ja nyt olen ostellut huutonetistä pöydän päähän hyllyjä ja tikaspäädyt, jotka maalasin jo aiemmin.
Voi ihme... miusta ei taija olla tänään mihinkään muuhun kuin huokailemaan kiitollisuudesta. Riemusta kiljuminen ei kuulu tapoihini, mutta pieni kiekaisu saattaa pian kaikua kummun raitilla, niin iloinen olen juuri nyt!

Pöytä työhuoneeseen

Toinen synttärilahjaksi saamistani ompelukoneenraadoista pääsi tänään käsittelyyn. Irrottelin koneen, hihnan ja ompelupöydän tason pois. Puhdistin rungon pahimmista pölyistä ja etsin varastosta liimapuulevyä uudeksi, isommaksi pöytätasoksi. Jonkinmoisia tukipuita on alapuolelle laitettava poikittain. Sitten arvelin hioa kulmat ja maalata puulevyn samalla kuultovalkealla, jolla olen maalannut työhuoneen muut pöydät ja hyllyt. Ensimmäiseksi olisi kuitenkin liimattava kapeat liimapuulevyt suuremmaksi tasoksi, sekään ei ole liian helppoa, kun miulla on vain pieniä puristimia... :)
Rungon maalaaminen valkeaksi mietityttää vielä. Se kun on aika peruuttamaton toimenpide, ja tuo Singerin runko on niin kaunis tuommoisenaan.
Pöytä on siis tarkoitettu uuteen työhuoneeseen saumurin alle. Niin, ja koska ainakin vanhassa, putkamaisessa työhuoneessa pojilla meinasi tulla aina riitaa saman pöydän ääressä touhutessa, niin useamman pöydän avulla saan kaikille omat "työpisteet" ja innokkaat askartelijat viihtyvät hommissaan pidempään. Eli äiti-ihminen saa ähnätä kauemmin omien käsitöidensä parissa :)

Kaapin kaipuu ;)

Yksi syy siihen, että kaipasin poikkeuksellisesti mökiltä kotiin, oli tämä kaappi. Siitä tulee ihana kaapisto työhuoneeseen.
Idea iski perjantaina töissä, raskaan imurin kimpussa telutessani, silloin kun luulin että päässä ei liiku yhtään ajatusta, paitsi sen julmetun imurin manauksia. Poks! Miullahan on jo olemassa paras mahdollinen kaapisto työhuoneeseen. Mökille lähdettiin kiireessä ja kaappi jäi katsastamatta. Mutta se pyöri mielessä koko viikonlopun kunnes sunnuntaina tutkin tapauksen ja varmistin ideani totuttamiskelpoisuuden.
Työhuonerempan venymisen vuoksi romanttinen tyyli on jo alkanut ajatuksissa tympimään. Juu-u, jo ennen kuin se on päässyt ajatusta pidemmälle. Onneksi naisella on oikeus muuttaa mieltään ;) Ei sitä tyttömäistä sisustusta ole täysin haudattu, mutta kaipaan siihen jotain teollista särmää, mikä lie sen sisustusvirtauksen oikeampi nimi. Sitä kaipaamaani särmää saan tästä kaapistosta.
Ihan tuommoisenaan en sitä huoli, vaan se vaatii pientä tuunausta. Antti lupasi maalauttaa ovet töissä ja runkoa ajattelin putsata ja maalailla ihan itse.
Ensin kaappi olisi saatava tyhjäksi kaikesta roinasta mitä sinne on kuudessa vuodessa sullottu, mutta intoa pursuen alan siihen hommaan :)