Käytiin Juhiksen kanssa kirjastossa tässä männä viikolla, piitkästä aikaa. Lastenosastolta löytyi iso pino erilaisia eläinsatukirjoja ja luonnontiede- osastolta ötökkäkirjoja. Pieni mies valitsi myös yhden sienioppaan :) Lempikirja löytyi kuitenkin äiti-ihmisen kirjapinosta: Lesley Stanfieldin Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja. Juhis kulki kirja kainalossa koko illan ja markkinoi minulle ideaa, jonka mukaan äiti-ihminen neuloo kirjassa olevan ritariperhosen toukan hänelle. Ja äitihän neuloi. Toukka valmistui Juhiksen mentyä nukkumaan, ja vein sen tyynylle odottelemaan aamua. Pieni ötökkätutkija oli niiiiiin onnellinen herätessään ja yhtä hymyä koko seuraavan päivän. Päiväkodin päiväunetkin maistuivat taas, kun kainalossa oli paras unilelu.
3 kommenttia:
Ihana pikku-ötökkätutkija <3 Voin vain kuvitella kuinka onnellinen pienimies oli (c: Sama fiilis oli meilläkin kun Veksi näki parin vk tauon jälkeen 2v ystävättären - ei tiennyt miten päin olisi ja piti vähä väliä ihan halata kun oli niiiiiin mielissään (heila ei oikein tykännyt niin rajusta rakkaudesta...) Neuloitko sie pyöröpuikoilla tuon toukan vai ompelitko yhteen? Mitä kokoluokkaa tuo muuten on? voisi tehdä varmaan laidasta laitaan langasta riippuen
Neuloin tasona ja ompelin pitkät sivut yhteen. Ja valmis toukka on reilut kymmenen senttiä, lähempänä viittätoista ehkä ja neuloin sen ohuista puuvillalankojen jämistä. Voihan Veksiä, kasvaa ja kehittyy niin ettei perässä pysy, pikkusiskosta puhumattakaan. Voitaisko suunnitella perjantaille uintia? Jotta nähtäis :)
Hei, hienoa. Tosi söötti mato. Pojille on vaikeampi keksiä virkkausta. Pitänee etsiä tuo kirja virikkeeksi. Ettei tarvi miekka-linjalla mennä omien poikieni kanssa.
Lähetä kommentti