Banaanikakkua

Jokasyksyinen maailmanparannusviikonloppu vietettiin pari viikkoa sitten Annuleiden mökillä. Olin niiiiiin mahottoman lämpimästi tervetullut ja nautin jokaisesta minuutista reissussa. Oli Laten vuoro lähteä mukaan ja pikkuherrankin viihtymisestä kertoo jotakin se, että herra sanoi tulevansa seuraavana viikonloppuna uudelleen. Sienestettiin, kirpparoitiin, leivottiin, saunottiin, uitiin, jaettiin käsityötietoutta, herkuteltiin ja turistiin yömyöhään. Ja paljon muuta ihanaa. Lisäksi leivottiin suussa sulavaa banaanikakkua. Kakku on ollut mielessä siitä lähtien ja tänään iski leivontainspis. Kaivelin netistä Annuleiden kakkua muistuttavan ohjeen, Cebicin keittiöstä taisin sen napata. Juhis muussasi banaanit samalla kun Late kertoili ylistystarinoita valmistuvan kakun mausta ;) Muokkailin reseptiä Annuleiden vinkkien suuntaan sekä vaihdoin puolet sokerista intiaanisokeriin + vehnäjauhoista puolet spelttiin.

Yötön banaanikakku

2 kananmunaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl intiaanisokeria

2 banaania muussattuna

2 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

2 tl vanilliinisokeria

200 g creme fraichea, kun ei ollu muutakaan....

1,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl spelttijauhoja

100 g voisulaa

kanelia maun mukaan

Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Lisää muut ainekset järjestyksessä isolla lusikalla sekoitellen. Voitele ja jauhota iso kakkuvuoka, kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa noin tunti. Lisäksi ohjeessa kehoitettiin jäähdyttämään kakku kunnolla ennen kumoamista ja kerrottiin sen olevan parhaimmillaan seuraavana päivänä... jos sitä on jäljellä ;)

Sontikkatuunaus

Joskus kaunis lopputulos ei vaadi tekijältä tuntikausien panostusta. Eikä montaa euroa. To Do -listalla ovat kauan olleet nämä suhumaalilla maalatut sateenvarjot, joiden idea on otettu suoraan Oma Koppa -blogista. Pohjana siis muutaman euron Rosa Nauha -sateenvarjo, jonka päälle nakkasin ne rumimman väriset kirpparipitsiliinat, joille ei pesukonevärikään mahda mitään. Asettelin liinat tasaisesti varjolle ja suhuutin spraymaalilla, jota kaappien kätköistä löysin. Toinen varjo oli mustapohjainen, mutta en ehtinyt sitä kuvailemaan valoisaan aikaan.

Unelmahommia :)

Lisää huopapöllöjä

Pienten miesten ompeluinto jatkuu yhä. Erityisen mukavaa ompelu tuntuu olevan, kun äiti-ihminen on levitellyt fysiikan tai kemian kirjat ja muut matskut isolle ruokapöydälle ja koittaa perehtyä seuraavien viikkojen töihin :) Jutustelua, tarinointia, solmujen aukaisua, langan jatkamista. Ja muru kerrallaan niitä työasioita. Tässä uusimmat siivekkäät. Isompi Laten huuhkaja, johon herra kävi itse ostamassa huovan Tiimarista. Pienempi Juhiksen, ja herran kärsivällisyys riitti jo kaikkiin pienimpiinkin yksityiskohtiin.

Poikain huopapöllöt

Sadepäivän ratoksi sain työhuoneen siivottua ja sieltä löytyi poikien keskentekoiset huopapöllöt. Istuttiin olkkarin pöydän ääreen ja kummasti oli molempien taidot edellisestä kerrasta kehittyneet: ei menny kun hujaus, niin molempien pöllöt valmistuivat. Oli kyllä niin polleita poikia jotta! Juhis varsinkin, kun taisi valmistua ensimmäinen kärsivällisyyttä vaativa ompelus häneltä.

Laten pöllöön laitettiin enemmän yksityiskohtia, kun hällä vanhempana on jo tuota kärsivällisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä pikkusen enemmän. Juhiksen pöllö aloitettiin ihan simppelinä, mutta lisättiin siivet, kun tuntui intoa riittävän edelliskertaa enemmän.

Yötön teeleivät, omenalla ja ilman

Ketutukseen auttaa taikinaterapia innokkaiden pikkuleipureiden kera :)

Naapurintäti lahjoitti makeita kesäomenia ja väsättiin niistä teeleipää. Spelttiin ja intiaanisokeriin tutustumista, osa 3:

Yötön teeleivät

(2 leipää)

3,5 dl spelttijauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

1 tl intiaanisokeria

0,5 tl suolaa

2 dl maitoa

0,5 dl öljyä... Laitettiin sulatettua oivariinia, kun haluttiin erityisen hyviä ;)

Lisäksi toiseen leipään pari raastettua kotimaista omenaa ja saman verran lohkojs päälle koristeluksi

+ oman maun mukaan kanelia

Sekoita kaikki ainekset. Jaa taikina kahteen osaan, lisää toiseen osaan omenaraaste sekä kanelia. Leivo kahdeksi teeleiväksi ja lisää omenalohkoja sen leivän päälle, jonne lisäsit omenaraasteenkin. Ripottele vielä intiaanisokeria ja kanelia omenaisen leivän päälle. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia, omenaista hiukan kauemmin. Naatiskele toinen voin ja juuston kanssa lämpimänä, ja toinen jälkkärinä omenapiirakan tapaan. Mitäs muut syö? ;)

Rikollinen kunnes toisin todistetaan :(

Kiehuu kiehuu... Marssin koululle hakemaan kirjoja ja avaimia, ja miulta kysytään, että onhan miulla se puhelin? TÄH!!!?? Keväällä ei ollut mitään tietoa tämän syksyn töistä, joten tietenkin palautin kaiken jo hyvissä ajoin kansliaan. Puhelimen annoin jo aiemmin, kun lukujärjestys oli täysi, eikä sinne olisi mahtunut enää viimeisille päiville lisää sijaistuksia. Laturin johdon vein sitä seuraavana päivänä. Ja avaimet viimeisenä todistustenjakopäivänä.
Ja tämäkös kiehuttaa. Joko puhelin liittymineen on jossakin tallessa kanslistilla tai sitten joku oppilas on sen kanslistin pöydältä napannut. Sitä vaihtoehtoa, että joku aikuinen on sen kiusallaan ottanut, en halua edes ajatella. Kanslistin jemmat eivät ole suuren suuria ja myös ylemmiltä tahoilta kävin varastot tutkituttamassa mutta ei ollut siellä niin vanhoja puhelimia yhtään.
Rahallinen menetys ei siis ole iso, puhelin oli niin vanhaa kaliiperia, että melkeinpä myyjä joutuu maksamaan siitä ostajalle. Ja pikapikaa selvitytin, että eihän sillä liittymällä ole soiteltu kesällä? Eikä ollut. Mutta nyt kyse onkin periaatteesta, että jos jotakin palautan, niin luotan asian olevan kohdaltani paketissa siinä vaiheessa kun tavara ei ole enää käsissäni vaan toimitettu sinne minne käskettiin. Vaan ei.
Olen siis rikollinen kunnes toisin todistetaan.

Vinkiksi muille:
Ota mukaan todistaja tai valokuvaa luovutustilanne.
Vaadi kuittaus/kuitti tavaran luovuttamisesta.
Vaikka kyseessä olisi vaikka miten vähäpätöinen asia.

Mietityttää, että mitenkä paljon vähemmällä olisin päässyt, jos olisin väittänyt hävittäneeni puhelimen. Tai ostanut samanlaisen puhelimen ja sanonut vain liittymäkortin hukkuneen...
Vaan ei. Kun se semmonen valehtelu ei sovi miun pirtaan. Nyt olen rikollinen kunnes toisin todistetaan.