Periaatekysymys

Ennen kuin minulla oli lapsia, minulla oli selvät sävelet ja näkemykset siitä, miten haluaisin omani kasvattaa. Vauva-aikaan nämä visiot loistivat kirkkaina mielessäni. Taaperoaikaan tajusin osan ajatuksistani olevan käytännössä mahdottomia, sovellustaitoa on pitänyt harjoitella. Ja nyt poikien kasvaessa olen vielä hankalampien periaatteellisten kysymysten edessä.

Olen siis aina vannonut sen periaatteen nimiin, että toista ei saa lyödä. Pojilta on lähtenyt karkkipäivä heti, jos toista on lyönyt. Mutta nyt päiväkodissa, koko siellä oloajan pojat ovat valittaneet, että kaksi poikaa lyö, tönii ja satuttaa toisia tahallaan. Hakee huomiota pahalla. Juho jopa itkeskeli asiaa iltaisin alkusyksystä. Nyt tämä lyömisvimma on tarttunut Lauriin, hoidosta tuli noottia.
Ai että laittaa kiehumaan. Pidin puhutteluja ja otin saavutettuja etuja pois, karkkipäivät ja kotivideot. Kyselin ja kuuntelin, Late sanoi, että no kun ne toiset kiusaa. Sanoin myös hoitajille, että haluan heti kuulla, jos lyöminen jatkuu. Toinen äiti kuuli asiani, ja sanoi että hän on sanonut omalleen, että lyö takaisin. Jos joku koko ajan kiusaa, lyö ja tökkii, silloin on lupa puolustautua. Lapsen ei tarvitse alistua kiusatuksi.

Mitä ihmettä minä teen? Pidänkö kiinni hienosta periaatteestani, jonka mukaan ketään ei saa lyödä? Vai keksinkö uuden ei-niin-hienon periaatteen, että lyö takaisin? Teki niin tai näin, niin aina joku kärsii.

Mitä olette mieltä? Kokeneemmat, miten olette tilanteen ratkaisseet? Ja ainahan voi kirjoitella anonyyminä.

Sammakkokakku = sammakko + kakku ?

Yksi vuoden kolmesta suuresta juhlasta tässä huushollissa lähestyy: Juhis täyttää itsenäisyyspäivänä 4 vuotta! Määrätietoinen sisupussi kertoi jo monta kuukautta sitten, että hänen synttäreillään sitä muuten on sammakkokakku. Kröhöm... niinpä tietenkin, tottakai. Sukellus leivontablogien ihmeelliseen maailmaan paljasti sen, että eipä löytynyt yhtään mieleisen näköistä sammakkokakkua malliksi siltä istumalta. Ei siis liian helppo haaste kohdattavaksi, ainakaan tämmöselle jauhopeukalolle, joka on aiemmin tehnyt vain yhden onnistuneen täytekakun. Sompailtuani aikani sain pienen miehen päätä käännytettyä sen verran, että kakun päälle tulevat sammakot riittävät tekemään sammakkokakun. Koitin esitellä kakun päälle laitettavia sammakon kuvia, joilla kakku olisi helppo toteuttaa, vaan kun ei. Siksipä täällä telutaan nyt marsipaanin kimpussa, onnistumisen elämyksiä jahdaten.

Neulemekko lahjaksi: osa 5.

Pienelle kummitytölle 1-vuotislahjaksi neuloin taaaas mekon. Tympääntyvät varmaan jo näihin miun iänikuisiin mekkoihin, mutta kun niitä on niin mukava neuloa. Tuttu, hyväksi havaittu ohje, jota ei tarvitse tavata tai mallia soveltaa, senkun neuloo vaan. Taitaa olla viides mekko tällä ohjeella, elikkä suosittelen. Löytyy ainakin googlettamalla "tytön unikkomekko". Lankana Novitan Tennessee ja puikot muistaakseni neloset.

Yrittäjyyskurssin luennoilla istuessa valmistuivat kaikki viimeaikaiset neuleeni, hyödyllinen kurssi siis ;)

Ei pitsaperjantai, vaan piirakkaperjantai!

Mikähän nostalgialeivontakausi täällä on meneillään? Puuroa jäi yli, leivoin karjalanpiirakoita mummon ohjella.

Kotipullan, ruisleivän ja piirakoiden jälkeen voisi muistutella mieleen, miten sitä lapsuuden herkkua eli mummon ohraleipää tehtiinkään. Vaikka ei siitä ikinä tule sen makuista kuin mummolla :)

Joulukoristeet hamahelmistä

Pojat ovat päiväkodissa innostuneet kaikenlaisesta askartelusta. Juhokin, joka vielä esimerkiksi pääsiäisenä kysyi leuka väpättäen "Onko pakko?", kun oli luvassa virpomavitsojen askartelua.
Suurin villitys ovat hamahelmet. Näille muovisille hahmoille on ollut hankala keksiä käyttöä, mutta yhtenä päivänä välähti: kultalankaan roikkumaan ja meillä on laatikollinen itsetehtyjä kuusenkoristeita. Mikä älynväläys! Idea vapaasti ryöstettävissä, olkaa hyvä :)

Palmikkosukkia ja kuumaa mehua

Flunssaiset terveiset täältä sohvannurkasta! Digiboxin tallennukset on katsottu ja keskeneräisiä neulomuksia on tehty vähemmäksi. Kummitytölle valmistui pieni neulottu synttärilahja ja nämä vihreät sukat taidan piilottaa siskon joulupakettiin. Sukkien ohje on Novitan syksyisestä sukkalehdestä, ohje a: pitkät palmikkosukat. Sukan kärjen kavennukset tein omasta päästä, koska lehden ohje ei auennut minulle lukemisesta, kokeiluista ja purkamisesta huolimatta. Kokeilin ensimmäistä kertaa ristiin vahvistettua kantapäätä, ja tykkään tuosta napakasta neulepinnasta.
Varaston siivous odottaa, mutta odottakoon vielä tänään. Sohvannurkka kutsuu, ei auta muu kuin kampeutua viltin alle ja hörppiä lämmintä mummonmehua. Joku uusi neulomus voisi piristää, taidan lähteä ravelryyn seikkailemaan...

Aamiaisherkuttelua

Olen aamupalaihminen. En voi ajatella lähteväni liikkeelle tyhjin vatsoin.
En tiedä mitään parempaa, kuin hidas hotelliaamiainen kaikkine herkkuineen. Kotona syön puuroa ja raejuustoa, jotteivät kurvit menisi mahdottomiksi. Liekkö mauttoman puuroraejuustomössön syönti turhaa, koska vaatteet kiristää ja puristaa siitä huolimatta :/ Eihän muutamat karkkipussit ja herkkuleivoinnaiset asiaan mitenkään vaikuta... eihän? Tai sitten joku on kutistanut kaikki housuni. Sama kutistaja on iskenyt poikien lahkeisiin, lyhentänyt kaikki pöksyt niin, että nilkat vilkkuvat.
Tänään oli kuitenkin jo kolmas ankea aamu, kurkku kipeänä, nokka tukossa ja kolotusta siellä ja täällä. Päätin, että herkkuaamiainen voisi pelastaa tämän päivän :)