Ottaru-pipo by Yöttö

Isänpäivän iltaa kaikille! Ähkyissäni kieriskelen sohvalla, ääni on edelleen hukassa ja pientä lämpöä kehittää vieläkin. Kahta ukkia juhlittiin ja kahta lounasta täällä nyt sitten sulatellaan.

Lasteni isää juhlimme kantamalla lahjoja sänkyyn <3 Juhis oli askarrellut koulussa muistilapun pidikkeen ja Late ukkometsoheijastimen. Minä virkkasin kullalle My Boshi -pipon, Ottaru-ohjetta soveltaen... siis parantaen ;) Lisäksi herralla on nyt kaksi radio-ohjattavaa helikopteria, bilteman pikkuinen ja sitten tuommonen iPadilla ohjattava malli. Lahjoja ojentaessamme, isi-ihminen sanoi ehkä hiukan moittivasti kopterista, että "Tää on ollu varmaan aika kallis...". On nimittäin ollut puhetta, ettei lahjoihin käytetä suuria summia. Juhis innoissaan tähän, että "Ei ollu, kakskymppiä vaan!" :)

Lankana MyBoshi-langat: violettia 67 g ja harmaata 19 g, kuutosen koukulla virkattuna.

Ompelua Juhiksen kanssa

Kyllä on pienen herran päivä pitkä, kun hän on vähän kipeä ja äiti-ihminen vähän enemmän kipeä, jottei jaksaisi ohjelmaa tylsistyneelle järjestellä. Buranalla mentiin aamupäivä ja askarreltiin tuo edellinen hiiren pesä. Illalla alkoi taas omakin olo korjautua ja viikon tai pari suunnitteilla ollut huolisyöppö tehtiin muutaman mankumisvaiheen jälkeen valmiiksi. Juhis piirsi hahmon ja sen kaavat itse, valitsi kankaat ja leikkasi kappaleet minulle valmiiksi. Ompelukonehommat hoitelin vielä tällä kertaa minä ja herra laittoi vanut syöpön täytteeksi. Ensimmäinen harmituksen aihe survottiin kitaan ja nyt toivomme jotta kurkunpääntulehdus ymmärtää hävitä ;) Kankaat kangaskaapin jemmoista, isi-ihmisen paidasta ja mummon irrottelema vetskari suuksi. Piipunrassia & helmiä tuntosarviksi, neljä nappia silmiksi.

Huolisyöpön kaverina Juhon aiemmin tänä syksynä ompelema pingviini.

Sairaspäiväaskartelua: Hiirelle pesä

Kuumeilua ja kurkunpääntulehdusta, villasukkia ja collegehaalareita, sohvannurkkia ja lastenelokuvia, hunajateetä ja lämmintä mehua. Totaalitylsistymistä vastaan taisteltiin askartelemalla pikkusen. Juhiksen lempparimaskotti sai pesän. Lumia-puhelimen vanha laatikko oli juuri passeli sänky tälle pienelle Napero-hiirelle. Herra valitsi itse kankaat ja muut matskut. Minä ompelin koneella, pieni mies käsin ja askarteluosuudet hän hoiti itse. Tästä tuli söpö!

Patakintaita mummon kankaasta <3

Mistähän lie Alma-mummo ostanut nämä kaksipuoleisesti kudotut patakinnasaihiot? Silloin kun sydän ei vielä reistaillut ja lonkat olivat ehjät, mummo reissasi paljon. Olisiko sopiva välivilla tai eristevanu ollut vielä etsinnässä, kun patakintaat pysyivät kankaana näihin päiviin asti. Vai onkohan joku sukulainen tuonut kankaan mummille tuliaisena? Sitä en tiedä.

Olen koittanut tänään siivoilla työhuonetta ja kuten arvata saattaa, siivous jumittaa, kun innostun tekemään siellä kaiken maailman keskeneräisiä käsitöitä, mietiskelemään mummoa ja maailmaa ja suunnittelemaan uusia tuotoksia.

Mutta mummon patakintaat ovat nyt valmiit. Sisällä Saksan armeijan villa/sarkatakkia by Varusteleka. Vihreän sävy kun sattuu olemaan juuri samaa kuin tuossa päällikankaassa. Kuvassa näyttää kovin ruskealta.

Rakkauvella mummolle <3

Hautajaispäivä. Mummo saateltiin viimeiselle matkalleen. Vaikka sanotaan, että käärinliinoissa ei ole taskuja, toivoin että mummo saisi matkalleen mukaan tilkkutäkin. Täkin, jonka tein 10 vuotta sitten 80-vuotislahjaksi hänelle. Opiskelijalla ei ollut vara ostaa mitään kallista, joten piti kehitellä jotakin muuta. Ideoin mummin sisustukseen ja lempiväreihin sopivan peiton ja vanhemmat sponsoroivat minulle kankaat ja muut materiaalit ja minä ompelin: koneella ja käsin. Etsin tuotoksesta kuvia ja löysin yhden. Rakkauvella mummolle. Ja kiitos kaikesta. Opetuksesi ja käsityötaitosi elävät vahvasti seuraavissa sukupolvissa!

Osa 2: virkattu porkkana

Tämä vitamiinipommi odotteli valmistumistaan melkein porkkanannostoaikaan saakka. Juhis virkkasi nuo naatit, minä porkkanan. Sitten hävitin naatit puoleksi vuodeksi ja yhteistyöprojekti jumitti. Sohvalla kuumeessa makoillessa tutkailin keskeneräisten kasaa ja sieltä naatit viimein putkahtivat esiin. Ilon päivä! Sen verran herralla oli mieli muuttunut kesän aikana, että kuulemma silmiä ja suuta ei alkuperäisen suunnitelman mukaisesti tarvitse porkkanalle väsätä.

Keskeneräisestä valmiiksi -syyskuu, osa 1: virkattu majavakännykkäpussi

Tervehdys piiitkästä aikaa. Syksy etenee, arki alkaa rullata ja ensimmäiset flunssat on nyt sairastettu. Oikein kunnon kuumeen kera tällä kertaa. Potilaana ollessa kasvoin lähes kiinni tuohon meidän sohvaan. Ekan päivän vain makasin, hikoilin/kylmin vuorotellen. Toisena päivänä katselin elokuvia tallennuksesta ja virkkailin hiukan. Kolmantena virkkasin jo aika vimmatusti. Koukulla pyöri viimeistelyä vailla ollut porkkana-amigurumi Juhikselle, isoäidinneliöt olkkarin löhöilyvilttiä varten ja sitten tämä Juhiksen majava-kännykkäpussukka. Herra itse piirsi ja suunnitteli hahmon ja mallin, äiti-ihminen koitti parhaansa mukaan toteuttaa. Aikasta hilpeä siitä tuli :)

Syyskuun käsityö-teemana voisi taas olla: keskeneräisestä valmiiksi. Sen verran monenlaisia nyssyköitä, keräkasoja ja tekeleitä sohvalla kölliessä silmään osui. Pitää ihan laskea, että montako valmista saan aikaan :) (saako sitten ens kuussa aloittaa yhtä monta uutta tilalle?!)