Trikookuteesta virkatun maton malli

En muista milloin olen edellisen kerran virkannut pitsiä. Nyt virkkaan. Virkkaan niin, että hartiat jumittuu ja oksettaa :) Ihan vimmatusti.

Kipinä syttyi hiljakseen, kun keksin virkata pitsimatto-ohjeesta pienoismallin. Anopilla on tekeillä Suuren Käsityölehden (6-7/2007) ohjeella matto meijän makariin. Mutta ohje on liian pieneen mattoon. Koitin pariin kertaan selostaa, miten kuviota voi jatkaa suurempaan mattoon, mutta trikookuteella virkatessa ei huvita hirveästi noita kokeiluja tehdä. Niinpä keksin tehdä samalla ohjeella liinan, jota suurensin riittävän halkaisijan saavuttamiseksi. 

Vielä tänään ehtii osallistumaan meikkipussin arvontaan!

Edit: Arvonta suoritettu, virallisesti 11 arvan kesken :)
Ensimmäinen arpa nousi...
Maiju! No siulle teen muutenkin, joten nostetaas vielä toinen...
Tanja! Onneksi olkoon, tutkaileppas postilaatikkoa loppuviikosta ;)

Yötön eka arvonta ever :)

Kouluhommat on nyt hoideltu viimeiseen pisteeseen tältä keväältä ja uusi työsopimus kirjoitettu ensi syksystä alkavaksi, juhuu!

Aikaa blogillekin saattaa parin seuraavan kuukauden aikana olla enemmän kuin piiitkään aikaan on ollut. Tai sitten käy niin, että kesäloma vie mukanaan ja tulen sisähommille vasta elokuussa ;)

Mutta sitten asiaan: 

Selvittääkseni ketä ovat ne äänettömät lukijat, jotka täällä pyörähtävät lukaisemassa tarinoitani, päätin järjestää pienen arvonnan. Arvontaan osallistutaan jättämällä viesti tämän postauksen kommenttilootaan. Arvon voittajan kesäkuun ensimmäisenä perjantaina ja hän saa valita minkä värisen Susie-meikkipussin haluaa itselleen. Vaihtoehtoina violetti, punainen tai limenvihreä Marimekon Purnukka-kangas, tai tuo lime Kompotti.

Viestistä lukisin mielelläni

1. Kuka siellä ruudun takana on ja miten tänne olet eksynyt? Nimeä ei tietenkään tarvitse kertoa :)

2. Minkävärisen pussukan haluaisit?

3. Ja niinkuin blogiarvonnoissa on tapana, lukijaksi kirjautumalla saat toisen arvan. Huikkaa siis oletko mukana yhdellä vai kahdella arvalla.

Arpaonnea ja ihanaa lomaa!

Yöttö

Meikkipusseja opettajille kevätmuistamisina

Kevään viimeisiä hikipisaroita vuodatetaan työrintamalla :) Loppukevät on ollut julmetun kiireinen, mutta toisaalta ennen kokemattoman ihana, kun olen saanut opettaa lähes pelkästään käsitöitä.

Työhön liittyvien käsitöiden lisäksi olen ommellut muistamisia eskariopettajille ja luokanopettajille, sekä eläköityville työkavereille. Kaikki ovat naisinmeisiä, joten päädyin ompelemaan meikkipussukoita. Mallina Susie, johon löytyy tosi selkeä ompeluohje täältä. Muokkasin mallia mieleiseksi viistottamalla alakulmia. Tällä tavoin sain purnukoille enemmän tilaa.

Lepoa ja piirtelyterapiaa

Huilipäivä keskellä viikkoa tuntuu hyvältä juuri nyt. En pane pahakseni, että sijaisuuteni loppui jo ennen kesäloman alkua, pätkätöitä on luvassa silloin tällöin toukokuun ajan. Talvi on ollut työntäyteinen, flunssainen ja kiireinen. Mutta onnellinen. Arki on kuitenkin ihanaa.

Tänään nollaan ajatuksia piirtämällä ja juomalla kahvia, vaihtamalla pelakuut tuoreeseen multaan ja kuopsuttamalla kasvilavoja. Siivous saa odottaa. 

Edit: Tämmönen siitä sitten tuli. En raaskinu ostaa kallista julistetta nettikaupoista, piirsin ite. 

Piiloromanttinen välikausitakki Varustelekan sarkatakeista

Facebookin ompeluryhmän innostamana olen koittanut vääntää valmiiksi yhtä monta vuotta marinoitunutta ompelusta. Esittelin sitä blogissakin keskeneräisenä jossakin vaiheessa, mutta en nyt löytänyt että milloin.
Lähtökohtana minulla oli Varustelekan sarkatakit, jotka pesin ja kuivattelin. Hommasta kertoilin täällä. Tavoitteena oli muotoonleikattu pikkujakku pystykauluksella. Tarkoitukseni oli sekoittaa armeijatyyliä ja romantiikkaa. Romantiikkaa tihkuu takin hempeän vaaleanpunainen kukkavuori, Amy Butleria muutaman vuoden takaa.
Jotakin lisää se kuitenkin kaipasi. Kirjoin pääntielle ja hartioille pinkkejä koukeroita suurella vaivalla.


Ja siihen se tökkäs. Tulipas ...ska. Ihan järkyttävä tura ja ällötys. Kolmisen vuotta takki roikkui mallinuken päällä keräämässä pölyä ja ärsyttämässä. Miten sainkin aikaan jotain nuin kamalaa, mur.
Noo, sen samaisen Facebookin ompeluryhmän ansiosta sitten sain aikaan sen verran, että purin ne hemmetin koukerot. Innostuin hiukan lisää ja kirjoin selkämykseen uuden, paremman kuvion. Idea on rosvottu netistä löytyneestä tatuoinnista. On muuten semmoinen tatuointi, ettei tarviis vanhainkodissakaan hävetä ;)

Nyt sitten jää jännitettäväksi inspiroiko tämä kirjonnainen tekemään takin valmiiksi vai jääkö se roikkumaan mallinuken päälle ja kuinka kauaksi aikaa. Hommaa ei olisi kovinkaan paljoa jäljellä; vetskari on jo puoliksi harsittu kiinni, takki kasassa, vuori ommeltuna ja tarvitsisi ainoastaan runtata takki valmiiksi. Ans kattoo kui täs käy?

Toipilasompelua

Silloin, kun intressit ovat liikunnassa, eivät käsityöt etene. Uusia ei aloiteta, eikä vanhoja jatketa loppuun. Mutta lupaukset yritän pitää, vaikka ompelu olisikin pakkopullaa.
Äiskän ja iskän kesämökin uusi ihana aitta valmistui syksyllä ja lupasin ommella sinne verhot ja tyynynpääliset siis jo viime syksynä. Mökkeily alkaa kohtapuolin olla taas ajankohtaista, joten oli tullut aika ottaa itseä niskasta ja runtata nuo valmiiksi. Raju mahatauti kera kovan kuumeen sotki hetkellisesti urheiluharrastukset, joten löysin aikaa ompelulle. Mihinkään luovaan ja innostavaan ei kuitenkaan riittänyt voimia, suorat saumat ja ohuen verhokankaan silitys haastoivat tätä taudin kuivettamaa parkaa ihan riittävästi. Kankaat äiti osti palttinasta, tyynyjen vetskarit kaivoin omista jemmoista.
Kovin kauan kesti taas eto verho-/tyynyompelu, varmaan lähemmäksi 10 kuukautta... ;)