Rikollinen kunnes toisin todistetaan :(

Kiehuu kiehuu... Marssin koululle hakemaan kirjoja ja avaimia, ja miulta kysytään, että onhan miulla se puhelin? TÄH!!!?? Keväällä ei ollut mitään tietoa tämän syksyn töistä, joten tietenkin palautin kaiken jo hyvissä ajoin kansliaan. Puhelimen annoin jo aiemmin, kun lukujärjestys oli täysi, eikä sinne olisi mahtunut enää viimeisille päiville lisää sijaistuksia. Laturin johdon vein sitä seuraavana päivänä. Ja avaimet viimeisenä todistustenjakopäivänä.
Ja tämäkös kiehuttaa. Joko puhelin liittymineen on jossakin tallessa kanslistilla tai sitten joku oppilas on sen kanslistin pöydältä napannut. Sitä vaihtoehtoa, että joku aikuinen on sen kiusallaan ottanut, en halua edes ajatella. Kanslistin jemmat eivät ole suuren suuria ja myös ylemmiltä tahoilta kävin varastot tutkituttamassa mutta ei ollut siellä niin vanhoja puhelimia yhtään.
Rahallinen menetys ei siis ole iso, puhelin oli niin vanhaa kaliiperia, että melkeinpä myyjä joutuu maksamaan siitä ostajalle. Ja pikapikaa selvitytin, että eihän sillä liittymällä ole soiteltu kesällä? Eikä ollut. Mutta nyt kyse onkin periaatteesta, että jos jotakin palautan, niin luotan asian olevan kohdaltani paketissa siinä vaiheessa kun tavara ei ole enää käsissäni vaan toimitettu sinne minne käskettiin. Vaan ei.
Olen siis rikollinen kunnes toisin todistetaan.

Vinkiksi muille:
Ota mukaan todistaja tai valokuvaa luovutustilanne.
Vaadi kuittaus/kuitti tavaran luovuttamisesta.
Vaikka kyseessä olisi vaikka miten vähäpätöinen asia.

Mietityttää, että mitenkä paljon vähemmällä olisin päässyt, jos olisin väittänyt hävittäneeni puhelimen. Tai ostanut samanlaisen puhelimen ja sanonut vain liittymäkortin hukkuneen...
Vaan ei. Kun se semmonen valehtelu ei sovi miun pirtaan. Nyt olen rikollinen kunnes toisin todistetaan.

Tilkkupeitto tilauksesta

Vilauttelin täällä jo joku aika sitten serkun pojan peittoa, jota väsäsin juhannuksen tienoilla. Serkkulikka toi ison kassillisen kankaita ja pojan pieniä vaatteita, joista ideoin riemunkirjavan tilkkutäkin. Suurimpana innoittajana oli taustakankaaksi valittu monivärinen talokangas, josta poimin kuvioita ja värejä etupuolellekin. Nuo kehystetyissä neliöissä olevat tilkut on sitä samaa kangasta. Sekoitin soppaa muutamilla omilla vanhoilla kierrätystilkuilla ja parilla ostokankaalla. Totesin myös, että kauniit kankaat pääsevät paremmin oikeuksiinsa, kun pysyn perusneliölinjalla enkä lähde sen kummemmin suljuamaan. Suosittelin peiton mitoiksi joko junioripeittoa tai normipeittoa, opin nimittäin yhden pinnasänkypeiton myötä, ettei semmoisella läpäreellä juuri ole jatkokäyttöä ja lähes samalla vaivalla tulee isompikin. Pussilakanan kun hivauttaa päälle, niin voi käyttää vieraspeittonakin. Taikka torkkupeittona olkkarissa, tai riippukeinussa.

Väliin tikkasin käsin fleecepeiton, koskapa yli kymmenen vuotta vanhoista täkeistäni vanu oli kurjasti hiutunut hävöksiin, olivatpahan olleet polyesteriä tahi puuvillaa, kummankinlaisissa on lähes pelkät kankaat jäljellä. Ja konetikkaus ei oo vieläkään miun juttu... Tarviis tutustua yläsyöttäjään, neuvoivat rakkaat opiskelutoverit ;)

Koitin valita kuvan, jossa värit olisivat kirkkaimmillaan :)

DIY: Änkkäripossuja ulpukoista :)

Mökkikauden viimeiset lämpimät päivät tältä vuodelta ovat varmaan auttamatta ohi :'(

Itkua tuhertaen suostuin hyppäämään veneeseen, kun saareen jäi tyyni ja lämmin kesä. Isi-ihminen menee aamulla töihin ja mie & pojat aletaan valmistautumaan reilun viikon päästä alkavaan kouluun ja eskariin. Tiukka viikko luvassa, kun koitan selvitellä ensin itselleni mitäs sitä seuraavat viikot opetetaan...

Tarpeeksi paljon kun mökkeilee, ns. vähillä aktiviteeteilla, niin luovuus alkaa kukkia. Mie alan pyöritellä mielessäni kaikenmaailman sisustusjuttuja ja pojat keksii leikit vähistäkin tarpeista. Tässä Laten viimeisin keksintö:

Neulottu tiskirätti

Puikoilla pitää aina olla joku telkkarinkatsontaneule/automatkaneule. Eli semmottinen, johon ei tarvitse ohjetta ja jota ei tarvitse katsoa kuin harvakseltaan. Bambulangasta neulottu tiskirätti on ollut TO DO -listalla jo kauan. Bambuhan on luonnostaan antibakteerista, eikä rätti näin toimi bakteerien kasvualustana tavallisen luutun tavoin.

Tavoitteena oli mahdollisimman rouhea pinta, jota tavoittelin perusperusainaoikealla. Alussa luodaan kolme silmukkaa, ja joka toisella kerroksella lisätään keskimmäisen silmukan molemmille puolille silmukat (Googlaamalla löytyy tarkempia ohjeita ). Neuloin nämä langankierrot kiertäen välttääkseni reiät. Lankaa meni vajaat 50 g, kun varasin roosan keränlopun odottelemaan seuraavan rätin reunavirkkausta. Reunassa kierros kiinteitä silmukoita ja toinen kierros nirkkoja.

Niskalenkkimekko Marimekon Kissamintusta

"Vanhassa vara parempi..." Eli muutosvastarintainen täti täällä koittaa oppia uutta tekniikkaa, eli bloggaamaan uusilla systeemeillä. Ai kauhia, kun se tuntuu vaikealta, työläältä ja kenkulta kaikin tavoin.

Kylmillä keleillä istuin ompelukoneella ja sain vuosi sitten aloitetun mekon valmiiksi. Ohje Burda 6/2012 ja malli 118, omilla muutoksilla. Oiskohan uusi lempimekko? Tarvii vaan hommata semmoset liivit, joissa on niskalenkki tai sitten pysytään bikinilinjalla kuten näissä kuvissa. Selkäosa on sen verta avonainen, jotta tavalliset liivit ei tule kysymykseenkään.

Kankaana Marimekon Kissaminttua, jota jäi pätkä yli olohuoneen verhoista.

Trenditietoisuutta?

Lomalla eli työttömänä opena on ollut aikaa ajatella. Enkä ole varma sopiiko se minulle ;) Mutta onneksi osa tästä pohdinnasta on unelmointia, haaveilua ja uusien tavoitteiden asettelua. Missä mennään ja mitä kohti pyritään. Samalla tarkistetaan onko tuo toinen menossa samaan suuntaan...? Vai onko oma suunta hukassa? Suuria unelmia kohti pienillä välitavoitteilla. Suurien unelmien toteutumisen vuoksi täytyy näköjään välillä kärsiä ja uhrautua, toivoen että tämä on väliaikaista. Ai että puhuupa outoja, syvällisiä. Tänään mennään syvissä vesissä, laahataan pohjamudissa. Mietitään rajusti jopa sitä, että mitä jos vaihtaisi alaa? Maisemaa? Ai mihin? No en vielä keksinyt. Eikä miulla ole tapana tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä.
Näistä ammatinvaihtotrendeistä hokasin muuten, että muutama vuosi sitten oli tavattoman suosittua hakeutua sisustusalan opintoihin. Moni vaihtoi aikuisenakin alaa totaalisesti ja suuntasi sisustussuunnittelun maailmaan. Telkkarissa sisustettiin, rempattiin ja stailattiin. Keskityttiin tekemään ympäristöstä viihtyisä.
Seuraava seuraamani buumi koski Kotoilua. Siis sitä, että tavallisesta hillonkeitosta ja maaseutukeskeisestä asumisesta tuli supertrendi. Räsymatot ja downshiftaus olivat pop. Keskityttiin tekemään kodista viihtyisä.
Noh, seuraava villitys näkyy olevan tämä fitness, laihdutus ja hyvä hoikka elämä -suuntaus. Persoonalliseksi traineriksi pääsee vaikka millaisia kirjekursseja käymällä ja treeniblogeja pitää naapurin tätikin. Rahkaa ja raejuustoa niin, että korvista tursuu. Keskitytään tekemään omasta kehosta viihtyisää.
Mitä seuraavaksi? Mihin tuosta edetään? Vai joko se on alkanut? No se, että tehdään omasta päästä viihtyisä. Henkisen hyvinvoinnin trendi. Ehkä se ajattelu sopii miulle sittenkin. Tai jos sittenkin varais vaan ajan kampaajalle.

Varastonsiivous sucks

Pystyn lähes ihailtavan taitavasti kehittämään tekosyitä ja kaikkia hirmu tärkeitä hommia, jottei tarvitsisi mennä siivoamaan tuota varastoa. Mies on yhtä lahjakas autotallinsa siivouksen suhteen. Lisää positiivisia puolia jos koittaa tästä talentista etsiä, niin hänen mukaansa tämä työtahti on lomailuun sopiva. Öö... Mikä tahti? Mitä on saatu tänään aikaan? No yksi pakastimenrohjake on poissa nyt.

Keskeneräisenä se siivous kuitenkin painaa mieltä ja varmasti ärsyttää naapureita... On nimittäin jonkin verran tavarata tuossa pihalaatoilla. Siksipä päätinkin tulla tänne uhoamaan, että se muuten siivous saatetaan varaston osalta loppuun TÄNÄÄN! Ai sitä ihanaa tunnetta, kun potkurikin mahtuis taas kesäsäilöön... Vai tointaako tuota enää sinne varastoon viedä...? Kohtahan sitä taas tarvihtee.

Kahvin voimalla takaisin taisteluareenalle! Hei pitäiskö kehittää joku kiva riita, niin löytyis ihan toinen agre tuohon siivoukseen...