Malttamattomuus

Malttamattomuus kuvaa osuvasti tätä tämänhetkistä mielialaa. Maaliskuun loppupuolta kuljetaan ja kevään ja auringon "jano" on hirmuinen. Olispa jo kevät! Tiedän, että sitten kun se ihana kevät tulee, haluaisin ajan pysähtyvän. Ajattelen aina, että voi kun saisin jotenkin säilöttyä sitä kevätoloa ja -tunnelmaa. Sitä luonnon heräämistä, vaaleaa vihreää ja sirkutusta, sitä mahtavaa iloa ja onnentunnetta, minkä kevät minussa herättää. Sitku nostaa päätään, vaikka koitan muistutella että nytku on tärkeämpää.
Tilasin kasvimaalle viljeltävää ja suunnittelen kasvilavojen istutusjärjestystä. Kylvän tuhkaa kasvimaata peittävälle metriselle hangelle keräämään auringon lämpöä. Koitan ajatuksen voimalla muuttaa lumisateen vesisateeksi ja lähden ostamaan taimimultaa.

Tänään minä nautin olemisesta, en tekemisestä.

Elän outoa aikaa. Ulkoista muutosta ei ole havaittavissa, mutta sisällä on hiljaista. Sellaista hyvää hiljaisuutta. Olen aina hopunnut ja suunnitellut tulevaa kovasti, murehtinutkin. Nyt en. Tänään minä nautin olemisesta, en tekemisestä. Tuo tiivistää kaiken olennaisen.
Kaikki vaikutukset eivät ole positiivisia, olen laiskistunut. Mutta nautin siitäkin :) Käsityönopettajaminälle tämä mikä lie seestyminen ei tee hyvää. Ei huvita höyrytä minkään uuden käsityövillityksen takia, ei ole tarvista tehdä mitään, eikä täyttää nurkkia millään ompeluksilla tai muilla käsitöillä. Haluaisin tuikata tuleen kaikki entisetkin keskeneräiset, niinkuin tuon kameleonttitakinkin. Sitäkin neuloin näköjään vain Juhon mieliksi. Haluaisin raivata muutenkin kaiken turhan ja ylimääräisen pois nurkista.
Kolmenkympinkriisi? Olkoon mitä on, kunhan on hyvä olla.

Töitä, töitä...

Huh huijakkaa. Onpas ollut haipakkaa. Kuukauden työkeikka loppusuoralla :( Juuri silloin, kun se UudenOpettajanTestausvaihe on ohi, yhteiset sävelet löytyneet ja homma raiteillaan, niin silloin pitää lopettaa. Nyyh. Harmittavasti juuri silloin, kun työstä alkaa nauttia ja tuntee pärjäävänsä.
Vaan ei se auta, sellaista tämä näköjään on, tämä varamiehen homma. Ilmassa on haikeutta ja seuraavistä töistä ei ole tietoa. Luvassa varmaankin pikakomennuksia, ei niin mukavia, mutta toivottavasti edes niitä. Sitä ennen taidan leipoa niille 17 elosalamalle jotakin hyvää lähtiäisiksi :)

Kameleonttitakki etenee

Voi näitä ihania lomakelejä! Kävimme aistimassa rinnemaailmaa vuosien tauon jälkeen, tosin ihan pulkkamäessä vaan. Musiikki ja kuuma kaakao tekevät mäenlaskusta elämyksellistä, niin elämyksellistä, että pois lähdetään itkun kanssa :/ Ja loppupäivän mie neulon. Lomalla voisi tietysti tehdä jotakin muutakin, kuin jumittaa hartiansa ja niskansa... mutta kun tuo neulominen maistuu taas. Luulin jo välillä vieroittuneeni siitä. Onneksi en.
Keitän toisen pannullisen kahvia ja etsin ulkoa aurinkoisen ja suojaisan paikan.
Luksusta.

Lomailua kotinurkissa

Laiskaa lomafiilistä :) Ruokapöytä taiteilijoiden ja korttitehtailijoiden käytössä. Levällään askartelukamppeet, lelut ja välipalatkin näköjään. Kiireettömään herkkunälkään testasin Pirkan mustikkamasariineja. Ja ohje pääsee suoraan valittujen herkkureseptien arkistoon. Suosittelen lämpimästi, eikun lämpimänä.

Lomaneule

Rakastan viikonloppuaamuja. Erityisesti niitä, kun ollaan kotona ja ei ole kiire minnekään. Herkkuaamupalan jälkeen teetä. Neulomista ja kahvia, yökkärin ehtii vaihtaa myöhemminkin. Hiihtolomalla näitä ihania aamuja on useampi peräjälkeen. Voi ihanuutta.
Juhis tilasi kameleonttitakin ja miehän neulon. Innoissani, pitkästä aikaa.

Lomps

Olo on väsynyt. Loma niiiin paikallaan. Tuntui, että oppilailla oli loma mielessä ja käytöstavat hukassa jo viime viikon loppupuolelta lähtien. Jäkätystä, puhuttelua, tappeluita, hölmöilyä, jälki-istuntoja, puheluita vanhemmilta jne.
Ja samalla kotona yökaudet oksennusämpäreitä, kuumetta, päivällä mummeja ja ukkeja hoitamassa pieniä potilaita... Tähän ei voi sanoa muuta kuin, että sellaista se on tämä elämä.

Positiivisuutta on pitänyt etsiä taas aika syvältä. Onneksi aurinko näyttäytyi ja vihjaili tulevasta kesästä. Lumet sulaa ja linnut laulavat. Ja Juhis is back! 5 päivää kovassa kuumeessa, ripulissa ja oksennustaudissa kuihduttivat poskista pyöreyden ja värittivät silmänaluset mustiksi. Mutta voi ihanuus sitä silmien säihkettä & hymyä & tauotonta pilpatusta, mikä siitä pojasta taas tänään lähtee, sitä olen kaivannut. Nyt kun vielä saataisiin tuo isoveikka toipumaan. Toinen raukka ei kestä edes ruuan hajua eikä veljen jutustelua ruuasta oksentamatta. Peiton alla hämärässä haluaa köllötellä. Kuume on onneksi jo laskemassa, vielä kun saataisiin tuo vatsapöpö pois.

Aurinkoisia lomapäiviä! Nautitaan ulkoilusta, hyvästä seurasta ja ruuasta!